Torstai aamuna Bob Marovich niminen mies tuli luennoimaan kuorolle Gospel musiikin syntyhistoriasta. Marovichin luento on tietääkseni nauhoitettu ja kuorolaisten kuunneltavissa, jossakin kuoron arkistoissa. Mies kertoi Länsi-afrikkalaisten historiasta ja siitä kuinka mustat pakenivat huonoja oloja rotuerottelun “loppumisen” jälkeen Mississippin alueelta ja muualta Amerikan etelävaltioista. Osa kuorolaisista osti Marovichin kirjan “A City Called Heaven”. Avartavan luennon jälkeen kuoro lähti Jonaksen johdolla käymään legendaarisissa Gospel Kirkoissa. Kaikilla oli kuoropaidat päällä.
Bob Marovich – Introduction to Gospel Music
Hyppäsimme jälleen keltaisen koulubussin kyytiin, ja kuski kuljetti meidät Bronzevillen kaupunginosaan, Chicagon eteläpuolella. Oma katseeni vertaili kiivaasti paikallista esikaupunkialuetta edellisiltana näkemäämme pohjoispuoleen, jossa Stephen Kellyn johtama kuoro harjoitteli. Asuinrakennukset eivät näyttäneet yhtään “slummimmalta”. Tämä vain yksinkertaisesti oli nyt sitten sitä mustien asuinaluetta, jonne valkoiset eivät tulleet. Osa rakennuksista oli hieman huonommassa kunnossa, mutta ihmisillä oli hienoja autoja ja siistejä vaatteita päällään. Ymmärsimme vasta paljon myöhemmin, miten vaarallisilla vesillä olimme matkamme aikana päässeet käymään.
Päivän tavoitteena oli tutustua eri kirkkoihin, joissa gospelmusiikin alkuaikoina oli tapahtunut paljon merkittäviä asioita.
Pilgrim Baptist Church
Tästä kirkosta ei 2006 syttyneen tulipalon vuoksi ollut jäljellä kuin kiviset seinustat. Se oli tärkeä kirkko gospel musiikin synnyn vaikuttajana. Siellä pidettiin myös useita tilaisuuksia, joissa Martin Luther King puhui. Tulipalossa tuhoutui myös paljon vanhoja gospel nauhotteita ja nuotteja. Ajoimme sen ohi matkallamme seuraavaan kohteeseen.
Ebenezer Missionary Baptist Church
New Sound Gospel Records
Fellowshipistä lähdimme ajamaan kohti New Sound Gospel Records-levykauppaa (10723 S. Halsted st), joka oli kuulemma avattu “just for us” ja tottahan toki sen ovenpielessä luki “For Sale By Owner”. Kauppa oli pölyinen ja vailla ikkunoita. Se oli kuitenkin täynnä erilaisia Gospel C-kasetteja, CD:tä, DVD:tä, nuotteja, kirjoja ja muita oheistuotteita. Koin suuria tunteita tuota menneisyyteen katoavaa pikku liikettä ja sen ryppyistä omistajaa kohtaan. Mies neuvoi ja auttoi minkä kerkesi. Hän pisti musiikkia soimaan ja jutusteli hyväntuulisena kaikkien kanssa. Bussikuskimme tuli myös kauppaan, ja alkoi neuvoa kuorolaisia levyhankintojen kanssa. Kaupan omistaja hymyili taukoamatta leveästi kun kaikki 34 kurorolaista kävivät jonoon maksamaan löytämiään aarteita. Itse ostin James Moore and the Mississippi Mass Choir DVD:n sekä jonkin sortin top 20 gospel hittikokoelma CD:n, jonka kannessa komeili mm. Pastori Clay Evans, Fellowship Churchin perustaja.
New Faith Salem Baptist Church
Levykaupan jälkeen ajoimme vielä New Faith Salem Baptist Churchiin (10909 S. Cottage Grove) Se oli iso, valkoinen kirkko, moottoritien varrella. Sen käytävät olivat leveitä ja kaikesta näki, että se oli menestynyt ja nuori kirkko. Kaikki päivällä vierailemamme kirkot näyttivät homssuisen kotoisilta siihen verrattuna. Pitkien, leveiden käytävien päässä aukesi kirkkosali. Sekin oli rakennettu niin, että satapäinen yleisö näki hyvin lavalle, jossa kuoro lauloi. Eräs yksityiskohta, jonka olin huomannut eri kirkoissa tämän päivän aikana oli, että alttarilla oli usein sohvia tai mukavan näköisiä nojatuoleja, joissa pastori tai kenties hänen perheensä istui messun ajan.
New Faithissa n. 80 kuorolaisen kuoroharjoituksia nauhoitti pieni 9v. poika korkealla kameratuolilla keikkuen. Kuuntelimme hämmästyksen vallassa kuoroa, joka hioi eräänlaista Gospelpotpuria tulevaa esiintymistä varten. Lauloimme kuoron kanssaan “God is Good” ja lähdimme kotiin. Vaikka kohtaaminen oli ollut lyhyt, ei halauksista, hymyistä ja uteliaista kysymyksistä ollut tulla loppua. Jälleen kerran saimme osasksemme lämpimän vastaanoton ja aivan uudellaisen käsityksen “pahamaineisen alueen” asukkaista.
Itsellä parhaiten mieleen jäivät eri kirkkojen hyvin erilaiset tunnelmat ja tilanteet ihmisten kanssa, levykaupan kuihtuva hiljaisuus ja ajan pysähtyneisyys sekä vanhan miehen riemu. Muistan suuren valkoisen Salem-kirkon moottoritien vieressä, jossa oli ainakin kymmenen kuoroa ja valtava aula.
Kaikki sivuston kuvat Tuomo Björksten, ellei ku
