Fellowship Church


http://fellowshipchicago.com

https://www.facebook.com/fellowshipchicago/

Kuorolaisen päiväkirjasta:

Fellowshipissä (4543 S Princeton Ave) saimme syödäksemme “soul foodia”, kanaa, bataattimuussia ja vihanneksia. Ruokailun yhteydessä kuulimme kirkon jäsenten esittelyä seurakunnan synnystä ja kirkkorakennuksen haasteista. Pastori kertoi, että käydäkseen Fellowshipissä, hänen täytyi ylittää kahden taistelevan huumejengin rajat. “Now, if you’re smart, you stay on your own area, but I had to go. For a while I had to sneak into church and not tell my parents where I was going.” Tapasimme myös pastori Byrnat Jonesin, joka oli varsinainen vitsiniekka ja useamman naiskuorolaisen mielestä erittäin charmantti ja komea mies.

Ruokailun jälkeen meille esiteltiin nuorten tila, jossa nuoret opiskelivat Raamattua ja musisioivat yhdessä. Esittelijänainen, jonka nimeä en tässäkään kirkosa saanut ylös, kertoi yksityiskohtaisesti täällä tehtävästä nuorisotyöstä ja sen eduista nuorille. Huoneessa oli mm. nuorten itse maalaama seinä, jossa oli heidän kuviaan ja Raamaun jakeita.

 

Kirkkosali eli Sanctuary, oli rakennettu seitsemän vuoden paastoamisen ja rukoilemisen jälkeen. Salissa ei ollut varsinaista alttaria, siten kuin ehkä suomessa käsitämme asian. Tila muistutti enemmän konserttisalia. Lavalla oli rumpusettejä, kuoron istuimet molemmin puolin, sekä muita soittimia. Pastorin puhujanpönttö oli lavan etuosassa. Kaikki ylistys perustuu siis musiikkiin ja jopa kirkkosali on rakennettu kuoron ja bändin ympärille. Gospelmusiikki ei siis olekaan ihan mikä tahansa musiikin laji, ajattelin.

Osa kuorolaisista osti tämän kirkon kaupasta kullan kimmeltäviä “Fellowship Strong” paitoja ja snap back lippalakkeja, joissa luki hopeisella glitterillä “Grace” grace-lippiksiä kantavista tuli leikkimielinen “Grace tiimi”, josta tuli loppumatkan ajaksi iso juttu. Lippiksiä vietiin kaikkialle ja niitä hoettiin ääneen jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Kerran Pihlan Grace lippis oli hukkua, mutta bussikuski löysi sen bussin lattialta. Lippikset osti Paula V, Jemina, Pihla ja Riina. Riinan nauru ja riemu tarttuivat muihinkin. Yleisiä sanontoja matkalta olivat mm. “Siistii!” ja Mindfulnessista ammentava “Fiilistely”.