Monet olivat heräilleet yöllä tai klo 4 eivätkä olleet saaneet unta enää sen jälkeen. Kaikissa huoneissa oli tuulettimet kovalla, ja joissakin huoneissa oli todella kylmä tuulettimien sulkemisesta huolimatta. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli kuitenkin iloinen ja toiveikas. Aamupala tarjoiltiin klo 7-9 välisenä aikana. Jokainen tallusti kakkoskerroksen ruokalaan omaan tahtiinsa, joku seitsemältä, joku viittä vaille yhdeksän, juosten. Aamupalaksi oli erilaisia sokerileivonnaisia, croissantmaisia sämpylöitä ja paahtoleipää. Lisäksi tarjottiin kaurapuuroa, jota syötiin maidon ja voin kanssa perinteiseen tapaan. Lisäksi tarjolla oli maustamatonta jogurttia ja sokerikuorrutettua mysliä. Leivän päälle oli laittaa kahta eri juustoa, valmiiksi viipaleina. Muina aamuina tosinaan tarjolla oli myös joko banaaneja tai omenaa. Ruokalassa oli lattiasta kattoon ulottuvat isot ikkunat, joista näki kadulle. Ikkunan korkeudella katutason yllä kolisteli paikallisjuna, joka kiersi “Loopilla” ympäri aivan rakennuksen läheltä. Hostelli sijaitsi siis aivan kaupungin keskustassa. Kokoonnuimme kakkoskerroksen pienessä kokoustilassa aamulla ja kävimme läpi tulevan päivän ohjelmistoa.
Päivällä muut lähtivät tutustumaan Magnificent Mileen ja syömään Hancock Buildingiin. Itse jäin potemaan flunssaa ja kävin 800 metrin päässä Targetissa hakemassa tuoreita hedelmiä ja leipää. Kuorolaiset kävivät katsomassa valtavaa metallista The Bean-taideteosta ja söivät lounasta Hancock Buildingin yläkerrassa, josta oli hyvät näkymät koko kaupungin ylle. Ulkona oli edelleen 30 astetta.
Iltapäivällä menimme hostellin kanssa samassa korttelissa sijaitsevaan Willow Chicago kirkkoon harjoittelemaan. ( 50E Congress Parkway) Se oli pieni, vähän studiota muistuttava katutason huoneisto. Aulassa oli vastaanottotiskin lisäksi mukavan näköisiä nojatuoleja ja sohvapöytiä. Meidät otti vastaan pastori. Harjoittelimme klo 16 – 18 välillä Kaipaava ja God is Good biisejä. Tila jossa harjoittelimme, oli normaalisti lastenkerho käytössä. Huoneen yhdessä kulmassa oli pieni lava, joka oli koristeltu Ikean muovi lehdillä ja värikkäillä kankailla. Huoneessa oli kova ilmastointi, joka puhalsi kylmää ilmaa. Joonatan soitti saksofonia.
Illalla menimme syömään parin korttelin päähän Buddy Guy Legends nimiselle Blues clubille. (700S Wabash Ave.) Sisäänpääsymaksu oli 10 dollaria sillä livemusiikki oli alkamassa. Paikan seinät oli koristeltu eri artistien soittimilla ja muilla muistoesineillä. Live bändi soitti tuttuja kappaleita ja villitsi yleisöä. Suurin osa asiakkaista oli turisteja Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Meno oli hyvä, ja osa kuorolaisista jäi pitkäksikin aikaa sinne viettämään iltaa. Itse lähdin ensimmäisten joukossa hostellille. Jetlag painoi, sillä suomen aikaa oli varmaankin jo aamupäivä. Uni tuli kuitenkin nopeasti ja minä sekä huonekaverini Jenni heräsimme seuraavana aamuna hyvin levänneenä 8 tunnin yöunien saattelemana.
