Torstain pitkän ja heittäytymiskykyä vaatineen päivän jälkeen perjantai aamupäivä oli vapaa aikaa kuorolaisille. Itse lähdin yhden porukan kanssa shoppailemaan. Kävimme Barnes & Noblessa sekä Macy’sillä. Söimme Deep Dish Pizzaa lounaaksi.
Klo 19:30 lähdimme Bethlehem Star Churchiin (10723 S. Halsted St) juhlistamaan pastori Julia Maddoxin syntymäpäivää. Kirkko oli tupaten täynnä ja bileet käynnissä, kun saavuimme. Meidät otettiin jälleen vastaan hymyjen ja kättelyiden ja halausten kera. Istuimme keskipenkeille kirkon takaosaan. Juhlassa kuorot eri kirkoista pistivät parastaan pastorin kunniaksi. Muistan, että aluksi ainakin oma oloni oli varautunut, enkä tiennyt mitä odottaa. Mitä pidemmälle ilta eteni, sen vapautuneemmaksi kuoromme olo kävi ja lähdimme mukaan tanssimaan ja taputtamaan. Tapahtuman keskivaiheilla kerättiin kolehti pastorin kunniaksi. Puhuja totesi toivovansa, että seurakunta kerää 3000 dollaria Maddoxin kunniaksi. “Love token” oli lahjan nimi. “Minä aion antaa 100 dollaria” mies sanoi ja heilutti sadan dollarin seteliä korkealla ilmassa. Ne, jotka haluavat myöskin antaa sata, tulkaa nyt.” mies neuvoi ja ihmiset lähtivät tuomaan rahoja isoihin koreihin, joita kaksi henkilöä piteli lavan edessä. “Jos et voi antaa 100 dollaria, niin tee parhaasi ja tule kuitenkin siunattavaksi” Kävimme kaikki vuorollamme antamassa lahjuksemme ja halaamassa pastoria.
Juhlassa nähtiin myös todistuksia Jumalan mahtavuudesta: “tämän naisen poika ammuttiin viime viikolla, ja täällä hän istuu eturivissä, ylistämässä Jumalaa!” totesi Pastori Maddox. Jonas ja aiemman päivän luennoitsija olivatkin kertoneet meille, että monelle mustalle arki saattoi edelleen olla varsinaista kamppailua. Joku saattaa työkseen toimia talonmiehenä tai kaupan kassana ja saa viikon mittaan kuulla ikäviä kommentteja ja tehdä fyysisesti rasittavaa työtä, mutta seitsemäntenä päivänä viikossa, sunnuntaina, hän saa olla oma itsensä ja vapautua kaikista kahleista, ja ylistää Jumalaa. Monissa lauluissa toistuikin vapauden, kahleista riisumisen ja kiitollisuuden teemat. Tunnelma synttäreillä oli hurmoksellinen. Eräs mies veti jostain yhtäkkiä tamburiini esiin ja säesti istumapaikaltaan kulloinkin vuorollaan esiintyvää kuoroa. Syntyi idea laittaa Meilahden kirkon penkkeihin muutama tamburiini vastaavan varalle yleisölle.
Paikalle saapui myös tuttuja naamoja Fellowship Churchista: Pastori Brynat Jones ja Dr. LuDella Evans, pastori Evansin sisko. Tuntui hämmentävän hyvältä nähdä tuttuja kasvoja, kuin olisimme todellakin jo osa sitä yhteisöä. Yhtä suurta perhettä.
Kuoro esitti omat kappaleensa viimeisenä. Lauloimme Kaipaava “joskus kaipaat niin paljon, että sinuun sattuu” ja “God is Good”. Jonas selitti yleisölle: Olemme kaikki yhdessä Jumalan kuva. Jos yksikin henkilö puuttuu, puuttuu se, Jumalan kuvasta.” Toistuva teema pastorien ja kuoronjohtajien puheissa matkalla oli myös se, kuinka Taivaassa ei tule olemaan eri kirkkojen kuoroja, eri maiden kuoroja, ei amerikkalainen kuoro ja suomalainen kuoro vaan yksi suuri taivaallinen kuoro, ja tämä on sen suuren kuoron harjoituspäivä!
