Maanantai 2.10.

Maanataina söimme aamupalan ja kokoonnuimme vielä kerran yhdessä koko kuoron voimin. Lauloimme Jonakselle Jesus is Right Here Nown ja kiitimme Hannaleenaa hyvästä työstä kuoron matkanvetäjänä. Hänelle oli “salaa” kerätty kolehti, jonka rahoilla hän osti kaulakorun, jonka hän selitti merkitsevän “usko, toivo, rakkaus. Kuoro, perhe, ystävät” ja se olikin todella kaunis koru. Tämän lisäksi hän oli ostanut erilaisia pieniä kortteja jaettavaksi muille kuorolaisille. Niissä oli ihania voimasanoja ja tilaa kirjoittaa oma tervehdys taakse.

Vietimme päivän kukin tahoillamme. Itse olin porukassa, joka matkusti pari pysäkinväliä paikallisella junalla ja metrolla ja kävi Cheesecake Factoryssä hakemassa kuusi viipaletta kakkua ja istui jokirantaan nauttimaan päivästä 30 asteen lämmössä. Joella seilasi kymmeniä laivoja, joissa turisteille kerrottiin kaupungin historiasta ja sen rakennuksista. Yhtäkkiä eräästä laivasta vilkutti takaisin kuorolaisia GH-paidat päällä. Söimme Kreikkalaisessa ravintolassa lounasta ja juttelimme kuorosta ja elämästä Pihlan, Riinan ja Jennin kanssa.

Kävelimme rauhassa hostellille, haimme matkalaukut säilöstä, jossa ne olivat olleet ja suuntasimme lentokentälle. Lennon oli määrä lähteä vasta kymmenen jälkeen illalla, mutta Las Vegasissa tapahtuneen terrori-iskun vuoksi epäilimme, että lentokentän turvatoimia olisi saatettu vahvistaa. Pääsimme turvatarkastuksesta onnellisesti läpi, ja loppuaika kului pikaruokaa syöden ja viimeisiä ostoksia tehden tulijaiskaupassa. Lennolla suurin osa nukkui tai katseli elokuvia. Saavuimme Suomeen paikallista aikaa klo 14, Chicagossa oli vastaavasti aamuyö. Kaikki saivat tavaransa, halasivat ja kiittivät toisiaan matkaseurasta ja hävisivät kukin omiin suuntiinsa jetlagin lamaannuttamana, mutta jotenkin täysin perustavan laatuisesti muuttuneina.